Kymen Kamerat ry
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
torstai 4. joulukuuta 2008
Vuosikilpailun 2008 tulokset
Pikkujoulujen yhteydessä julkistettiin vuosikilpailun tulokset.
Kymen Kamerat ry
Avoin vuosikilpailu 2008
Tulokset
Kymen Kameroiden vuoden 2008 avoimen vuosikilpailun vedossarjaan osallistui 22 kuvaajaa 82 vedoksella. Mustavalko- ja värivedoksista parhaaksi arvosteltiin Lars Häkkisen värivedos ”Taiteilua puosuntuolilla”.
Kolmen dian diasarjoista paras oli Mari Hirsikallion ”Haave”. Diasarjoja oli kilpailuun tullut yhteensä 40 kolmeltatoista eri kuvaajalta. Diasarjoissa piti olla henkilökuva, maisemakuva sekä muu kuva siten, että kuvat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.
Kilpailun tuomarina toimi tänä vuonna Tuula Huittinen.
Vuosikilpailuun lähetettyjä kuvia on esillä Kotkan pääkirjaston näyttelytilassa 18.12.2008 – 12.1.2009 välisenä aikana.
Parhaiden osalta tulokset muodostuivat seuraavasti:
Diasarjat:
1. Haave, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
2. Tekijä, työllistäjä, työväline, Hiironen Petri, Ympyräkamerat ry
3. Kalastaja ja varikset, Miettinen Eeva-Liisa
4. Harrastus, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
5. Tunnetko sähkön välillämme, Taberman Tarja, Loviisan Kameraseura ry
6. Autiotalo, Ahti Jukka, Kymen Kamerat ry
6. Aamu Sissonsuolla, Ahti Jukka, Kymen Kamerat ry
6. Ice, Boström Bosse, Loviisan Kameraseura ry
6. Lappi, Pakkanen Virve, Ympyräkamerat ry
6. Majakkasaari, Pukki Matti, Kymen Kamerat ry
Tuula Huittinen 28.11.2008:
Kun lähdin valitsemaan mielestäni parasta kuvasarjaa pidin perusedellytyksenä, että hyvän sarjan tulee mieluusti noudattaa draaman lakeja tai olla muuten temaattisesti tiiviisti toisiinsa sidottu, muokkaamaton, selkeästi dokumentoiva tai tarinan kertova, kolmen teknisesti ja kerronnallisesti tasavahvan otoksen kokonaisuus.
Rajasin pois selvät kuvamanipulaatiot mutta koska kuvajournalismi on muutakin kuin dokumentaatiota en vaatinut ajan ja paikan lain täyttymistä, mikäli temaattinen kerronta oli johdonmukaista, montaasi kuvallisesti ehjää ja tarina vahva. En kuitenkaan hevin heltynyt, jolleivät perusehdot: maisema, henkilö ja muu kuva täyttyneet.
Maiseman käsite on tietenkin hieman venyvä, joten se laajensi hieman näköalaa. Muutamassa tapauksessa oikein harmitti, kun kilpailija oli ahneuksissaan asettanut kaiken yhden kortin varaan. Sarjassa oli yksi loistava kuva, ja kaksi joilla ei ollut edellisen kanssa laadullisesti, eikä kerronnallisesti riittävästi yhteistä. Harmi, tuolla yhdellä loistavalla otoksella olisi voinut pärjätä vedossarjassa.
I palkinto
Hirsikallio Mari: Haave
Haave iski heti puhtaasti suoraan suoneen. Kolmen tarkkaan rajatun, yksinkertaisen, selkeän informaation sisältävän kuvan rytmisesti jäntevä ja dynaaminen, mielen liikettä kuvaava sarja rakentaa huikean sillan, melkeinpä merenpohjasta mielikuvituksen suihkuturbiinin avulla omalle yksityiselle unelmien saarelle. Maisema, mielen liike, mielikuvituksen voima, ihmisen sisäisten maailmojen pohjaton avaruus kristallisoituvat upeasti. Keskimmäinen kuva kertoo yhdellä viivalla - jos saan kulunutta ja valheellista ilmausta käyttää - enemmän kuin tuhat sanaa. Erityisesti sarjassa viehättää tarinan monikerroksisuuden ja kuvien pelkistyneisyyden yhdistelmä, joka tutuista elementeistä huolimatta loisteliaasti väistää kaiken banaalin ja tavanomaisen. Ilman liikettä ei ole mitään ja tärkeintä on mielen liike.
II palkinto
Hiironen Petri: Tekijä, työllistäjä ja työväline
Petri Hiirosen tullin arkipäivää kuvaavassa sarjassa viehätti omaperäinen aihevalinta ja jäntevä toteutus. Kaikki kuvat liittyvät täydellisesti toisiinsa, niin aiheen kuin värimaailman ja muotokielensä kautta. Tekninen toteutus on osuva ja erityisesti maiseman käsittely eroaa edukseen erilaisuudellaan ja muu-kuva poikkeaa mielenkiintoisesti tuotekuvamaisuudessaan muusta tarjonnasta. Voisi pärjätä hienosti myös puhtaiden dokumenttikuvien sarjassa. Jos pitäisi parilla sanalla kuvata, sanoisin että ammattimaisen tyylikäs, hiottu, tosin viileä kokonaisuus.
III palkinto
Miettinen Eeva-Liisa: Kalastaja ja varikset
Mietin pitkään tätä kuvasarjaa: kunniamainintoihin vai palkittuihin. Kolmannelle tilalle tämän hiljaisen sinisen, punaisella muoviämpärillä höystetyn kuvasarjan nosti yhdenmukaisuus, viipyilemättömyys ja yksinkertainen konstailemattomuus. Kuvaaja on seurannut aidon dokumentaristin lailla kohdettaan ja sommitellut draaman lakien mukaisen kokonaisuuden. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juttu hiljaa hiipien alkaa toimia ja saa eläytymään hetkeen, hahmoon ja tilanteeseen. Voisikohan tätä sanoa jonkinlaiseksi kuvalliseksi arjen runoudeksi.
IV palkinto
Mari Hirsikallio: Harrastus
Kahden vaaka- ja yhden pystykuvaotoksen rytmi toimii hyvin. Valonkimmellys läheltä kuvattujen epätarkkaan liikkeeseen vangittujen perhoa sitovien käsien peukalonkynnellä, toistuu veden aalloilla ja saaliin suomuilla. Hirsikallio tavoittaa hiljaisemman ja pienimuotoisemman liikkeen avulla samankaltaisia tunnelmia: mielen liikettä, kuin voittajakuvasarjassaan. Kuva ei ole vain kuva vaan tiukkaan pakattu tarina, jota voi keriä kykynsä mukaan hiljalleen auki. Hauskaa leikkiä sommittelulla ja valolla, rajauksilla ja tarkennuksilla, muttei itseisarvoksi asti.
V palkinto
Tabermann Tarja: Tunnetko sähkön välillämme
Tunnen. Johtuuko se sitten siitä, että kuulun itsekin kuvasarjassa hauskan humoristisesti esitettyyn kohderyhmään vai mistä, mutta Tabermanin keski-ikäisten hikisesti rockbändin tahtiin jumppaavien naisten tuntoihin on helppo eläytyä. Unelmilla on siivet. Ehkä maiseman käsitettä jouduin tämän kuvan palkintosarjaan nostaessani eniten venyttämään. Aluksi sarja tuntui ehkä liiankin tavanomaiselta, eikä se mitään poikkeuksellista oivallusta sisälläkään. Mutta kas, homma toimii ja viesti välittyy. Aina ei tarvitse enempää.
Kunniamaininnat satunnaisessa järjestyksessä:
Jukka Ahti: Autiotalo
Yksityiskohtien hahmottaminen ja esiin nosto, reilusti korostetut kuvakulmat ja rohkeat rajaukset, jotka eivät noudata aivan perusestetiikkaa mutta toimivat kontekstissaan. Tiivis tunnelma.
Jukka Ahti: Aamu Sissonsuolla
Tämä kuvasarja oli pitkään ihan ykkössuosikkieni paikalla, eikä se suinkaan pudonnut sieltä pois sen vuoksi että olisi alkanut vaikuttaa heikommalta, muutamat muut vain kasvoivat enemmän kiinni. Kolmen laadukkaan, kiinteästi toisiinsa liittyvän kuvan sarja, jossa on selkeä kuvakerronnallinen yhteys toisiinsa ja mukavaa huumoria. Palkintoainesta luontokuvasarjaan.
Bosse Boström: Ice
Boströmin ”jääukot” on toimiva kokonaisuus. Valon leikki jäälohkareilla on makeaa kuin sokeri. Erityisesti pidän kuvaajan kyvystä hahmottaa inhimillistyviä muotoja luonnon muovaamassa materiassa.
Pakkanen Virve: Lappi
Virve Pakkanen tuikkaa piikin romanttisen myytin varjelijoiden lihaan. Pakkasen pinnalta siloisissa Lapin kuvissa on säröjä: kolttapukuun puettu mies polttaa tupakkaa, vene vuotaa ja hyttyssavut kirvelevät nuotiolla istuvien silmiä. Kuvien kiiltävä pintataso ja ironiset syvämerkitykset ovat herkullisessa ristiriidassa, siitä pisteet.
Matti Pukki: Majakkasaari
Muotokielen yhtäläisyys on tämän kuvasarjan vahvuus. Ehkä se on jopa hitusen osoittelevaakin. keskimmäisen kuvan kohdalla mietin, onko majakan ja lentävän linnun pitkäkaulaisuutta korostettu siinä turhaan kahteen otteeseen ajopuun hahmossa ja maakannaksen muodossa? Yksinäisyys kurottuu kuvissa kohti.
Vedokset:
1. Taiteilua puosuntuolilla, Häkkinen Lars, Kymen Kamerat ry
2. Syksy, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
3. Gate, Pukki Matti, Kymen Kamerat ry
4. Renkaita, Seppälä Antti, Loviisan Kameraseura ry
5. Puukko, Salonen Kalle, Kymen Kamerat ry
6. Tuuli, Hanski Antti, Kymen Kamerat ry
6. Tervanuittovene, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
6. Kybällä, Leppänen Janne, Kymen Kamerat ry
6. Tuonelan portti, Leppänen Janne, Kymen Kamerat ry
6. Pelto, Seppälä Antti, Loviisan Kameraseura ry
Tuula Huittinen 25.11.2008:
Ensiksikin täytyy todeta, että on hieman outoa, että minä joka julkisesti olen liputtanut subjektiivisen tulkinnan puolesta ja usein myös kyseenalaistanut taiteen kilpailuttamisen, olen valitsemassa valokuvakilpailun voittajaa. Koska taiteen asettaminen paremmuusjärjestykseen puhtaan objektiivisesti on mielestäni todellakin mahdotonta, päätin reilusti ottaa kriteereikseni seuraavat:
– kuvan on saatava minussa aikaan jokin reaktio
– kuvan on herätettävä uteliaisuuteni
– kuvan on ylitettävä tavanomainen jossakin elementissään: sommittelussa, värissä, muodon hallinnassa.
– kuvan ei tarvitse välttämättä olla oikeaoppisen hyvä valokuva.
Niinpä moni todella hyvä, terävä, upeasti valaistu työ tai esteettinen muotokuva, täydellisen pyöreä kuutamo tai poikkeuksellisen oivaltavaakin näkemystä sisältävä kuva siirtyi syrjään valintaprosessin edetessä. Valitut kuvat eivät ole ehkä kuvavalikoiman objektiivisesti (?) parhaita, ne ovat tässä valintaprosessissa valikoituneita parhaita. Yleisesti ottaen kuvien taso oli mielestäni muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin korkea. Vaikkei se varsinainen arviointikriteeri olekaan, muotoilijan perfektionistisin silmin kiinnittäisin kilpailijana jatkossa huomiota esitystekniikkaan. Kannattaa pistää muutama euro likoon kunnon paperiin, oikean väriseen passe partoutiin, mikäli sellaista käyttää, ja hyvään tulosteeseen: joissakin kuvissa jäi hämäräksi olivatko puutteet kuvan teknisessä laadussa kiinni otoksesta vai tulostimesta.
I palkinto
Lars Häkkinen: Taiteilua puosun tuolilla.
Häkkisen kuva päätyi pitkän pohdinnan jälkeen ykköseksi siksi, että siinä oli lähes kaikki toivomani elementit ja erityisesti voimaa, liikettä ja väriä. Sen yllätyksellisyys piili ehkä intensiivisessä punaisessa värissä, joka visualisoi kuvassa olevaa pysähtynyttä dynaamista liikettä, joka tuntuu voivan jatkua minä hetkenä tahansa. Puosun tuolin heijastama ristin varjo symbolisoi miehen työtä, siihen sisältyvää uhkamomenttia sekä kaiken näennäisen voiman haurautta ja särkyvyyttä tässä epävakaassa maailmassa. Kuva sai minut myötäelämään ja jännittämään mukanaan.
II palkinto
Hirsikallio Mari: Syksy II
Mari Hirsikallion Syksy II on visuaalisen harmoninen ja kaunis, graafinen lähikuva paikasta, jota yleensä kuvataan kaukaa. Poikkeuksellisen läheltä otettu kuva muuttaa Merikeskus Vellamon seinän taideteokseksi, jonka sisältöä alkaa automaattisesti pohdiskella ja tulkita ihan uudella tapaa. Upea heijastus edessä olevaan vesialtaaseen jatkaa maalauksellista vaikutelmaa.
III palkinto
Matti Pukki: Gate
Matti Pukin Gate, Portti, kertoo muutamalla elementillä kokonaisena tarinan ja saa ainakin minut hiipivän goottilaisen kauhutunnelman valtaan. Niukka väritys, tehokas alakulmasta ylös suuntautuva kuvakulma, valonpilkahdus portin metallipinnassa, pyörteillen liikkuva usva…hrrr…kylmä kauhu hiipii selkäpiihin, enkä taida edes uskaltaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi… Mielikuvitus käy ylikierroksilla.
IV palkinto
Antti Seppälä: Renkaita
Seppälän Renkaita on malliesimerkki siitä, kuinka taitava kuvaaja katsoo maailmaa muotoja hakevin silmin: kuvaaja on nähnyt kahden tutun, mutta toisistaan tyystin poikkeavan orgaanisen ja epäorgaanisen elementin yhtäläisyydet. Ruostuvan rautaisen kettingin poimussa etenevä karvainen toukka toistaa värissään ja kierteelle kiertyneessä kehossaan kettingin muotoa ja väritystä. Toukka on pehmeä ja karvainen mutta niinpä alkaa olla ajan patinoiman ketjun kova pinta karhentuneen ja pehmeyttä tuovan ruostematon peitossa. Näin juuri pitää nähdä. Viis siitä, että ehkä tarkennuksissa olisi miettimisen varaa.
V palkinto
Kalle Salonen: Puukko
Kalle Salosen tyylipuhdas Puukko siivilöityi voittajaviisikkoon yksinkertaisuutensa, minimalistisen rytmityksensä, kuvaajan varjon oivaltavan käytön ja niukan mutta ansiokkaasti teemaa korostavan värin vuoksi. Tämä on todennäköisesti sellainen kuva, joka hiipii hitaasti kyytiin, mutta ei hevin putoa mielestä pois.
Kunniamaininnat satunnaisessa järjestyksessä:
Janne Leppänen: Kybällä
Leppäsen Kybällä-kuvassa artisti vetää soolonsa tosiaan niin kybällä, että meikätyttö melkein heittää pikkuhousut lavalle. Kuvaaja on saanut vangittua melko tavanomaiseen rockkukko-otokseensa niin paljon energiaa, että vapisuttaa. Sommittelullisestikin kaikki elementit, tulipallo ja uhittelevat rocksarvet ovat juuri siellä missä pitääkin. Missähän on seuraava keikka?
Hirsikallio Mari: Tervanuittovene
Mukana olevista lintu- ja luontokuvista Hirsikallion Tervanuittovene ei ole paras, eikä tarkin: mutta kuvana se on hellyttävän humoristinen ja inhimillistää laskutelineillään jarruttavan lokin niin vastustamattomaksi, että katsoin sen kunniamaininnan arvoiseksi. Kuvassa on sitä kaipaamaani draaman tuntua.
Antti Seppälä: Pelto
Seppälän Pelto oli suosikkejani alusta asti poikkeuksellisen värinsä ja kaarevien, kutsuvien muotojensa vuoksi. Näin Ihmemaa Ozin Smaragdikaupungin kimmeltävän vihreän niityn takana. Kuvan putoaminen viiden parhaan joukosta johtui ehkä siitä, että pitempään katseltuna se alkoi yhä enemmän tuntua liian tutulta, jotenkin tietokoneen taustakuvamaiselta. Mutta mainintansa se on poikkeuksellisen vahvasta väristään ja puhtaan rytmisesti eteenpäin kuljettavasta lainehtivasta viivasommittelustaan ansainnut.
Janne Leppänen: Tuonelan Portti
Vaikka huomaankin valinneeni yllättävän monta veteen ja veden teemoihin liittyvää aihetta en voi hylätä Leppäsen Tuonelan porttia, joka aluksi tuntui minusta jotenkin tavanomaiselta jäähilekuvalta. Avannossa piilevä outojen värien kaukainen kimallus ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan saa haluamaan kurkistamaan syvemmälle Haadeksen valtakuntaan: liekö siellä värivalot ja liukas lattia, vai tulenkajoko veden kalvon alla lähettää liekehtiviä signaalejaan. Kuva ei sittenkään ole tavanomainen.
Antti Hanski: Tuuli
Hanskin Tuuli on epätavallisesti rajattu kuva, joka sisältää kutkuttavan tarinan. On myrsky. Se on selvää, tuulen tuntee kasvoillaan. Joku on tullut juuri veneellä ja pysäköinyt sen kuvan oikeaan alalaitaan. Mutta kuka? Ja kuka on pudottanut tuon pilkkeen kivelle? Miksi noin kiireessä, tuulenko vuoksi? Itse asiassa juuri tuo pieni halonkappale, puupilke, ehkä sattuma kuvan etualalla alareunassa herättää uteliaisuuteni ja kiinnostukseni siinä mittakaavassa, että haluaisin ehdottomasti tietää kuka, miksi ja mitä seuraavaksi tapahtuu? Kuva ja sen ulkopuoliset tapahtumat eivät jätä mielikuvitustani rauhaan. Ja mielikuvitukseni pitää kysymyksistä kiusanteosta.
Kymen Kamerat ry
Avoin vuosikilpailu 2008
Tulokset
Kymen Kameroiden vuoden 2008 avoimen vuosikilpailun vedossarjaan osallistui 22 kuvaajaa 82 vedoksella. Mustavalko- ja värivedoksista parhaaksi arvosteltiin Lars Häkkisen värivedos ”Taiteilua puosuntuolilla”.
Kolmen dian diasarjoista paras oli Mari Hirsikallion ”Haave”. Diasarjoja oli kilpailuun tullut yhteensä 40 kolmeltatoista eri kuvaajalta. Diasarjoissa piti olla henkilökuva, maisemakuva sekä muu kuva siten, että kuvat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.
Kilpailun tuomarina toimi tänä vuonna Tuula Huittinen.
Vuosikilpailuun lähetettyjä kuvia on esillä Kotkan pääkirjaston näyttelytilassa 18.12.2008 – 12.1.2009 välisenä aikana.
Parhaiden osalta tulokset muodostuivat seuraavasti:
Diasarjat:
1. Haave, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
2. Tekijä, työllistäjä, työväline, Hiironen Petri, Ympyräkamerat ry
3. Kalastaja ja varikset, Miettinen Eeva-Liisa
4. Harrastus, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
5. Tunnetko sähkön välillämme, Taberman Tarja, Loviisan Kameraseura ry
6. Autiotalo, Ahti Jukka, Kymen Kamerat ry
6. Aamu Sissonsuolla, Ahti Jukka, Kymen Kamerat ry
6. Ice, Boström Bosse, Loviisan Kameraseura ry
6. Lappi, Pakkanen Virve, Ympyräkamerat ry
6. Majakkasaari, Pukki Matti, Kymen Kamerat ry
Tuula Huittinen 28.11.2008:
Kun lähdin valitsemaan mielestäni parasta kuvasarjaa pidin perusedellytyksenä, että hyvän sarjan tulee mieluusti noudattaa draaman lakeja tai olla muuten temaattisesti tiiviisti toisiinsa sidottu, muokkaamaton, selkeästi dokumentoiva tai tarinan kertova, kolmen teknisesti ja kerronnallisesti tasavahvan otoksen kokonaisuus.
Rajasin pois selvät kuvamanipulaatiot mutta koska kuvajournalismi on muutakin kuin dokumentaatiota en vaatinut ajan ja paikan lain täyttymistä, mikäli temaattinen kerronta oli johdonmukaista, montaasi kuvallisesti ehjää ja tarina vahva. En kuitenkaan hevin heltynyt, jolleivät perusehdot: maisema, henkilö ja muu kuva täyttyneet.
Maiseman käsite on tietenkin hieman venyvä, joten se laajensi hieman näköalaa. Muutamassa tapauksessa oikein harmitti, kun kilpailija oli ahneuksissaan asettanut kaiken yhden kortin varaan. Sarjassa oli yksi loistava kuva, ja kaksi joilla ei ollut edellisen kanssa laadullisesti, eikä kerronnallisesti riittävästi yhteistä. Harmi, tuolla yhdellä loistavalla otoksella olisi voinut pärjätä vedossarjassa.
I palkinto
Hirsikallio Mari: Haave
Haave iski heti puhtaasti suoraan suoneen. Kolmen tarkkaan rajatun, yksinkertaisen, selkeän informaation sisältävän kuvan rytmisesti jäntevä ja dynaaminen, mielen liikettä kuvaava sarja rakentaa huikean sillan, melkeinpä merenpohjasta mielikuvituksen suihkuturbiinin avulla omalle yksityiselle unelmien saarelle. Maisema, mielen liike, mielikuvituksen voima, ihmisen sisäisten maailmojen pohjaton avaruus kristallisoituvat upeasti. Keskimmäinen kuva kertoo yhdellä viivalla - jos saan kulunutta ja valheellista ilmausta käyttää - enemmän kuin tuhat sanaa. Erityisesti sarjassa viehättää tarinan monikerroksisuuden ja kuvien pelkistyneisyyden yhdistelmä, joka tutuista elementeistä huolimatta loisteliaasti väistää kaiken banaalin ja tavanomaisen. Ilman liikettä ei ole mitään ja tärkeintä on mielen liike.
II palkinto
Hiironen Petri: Tekijä, työllistäjä ja työväline
Petri Hiirosen tullin arkipäivää kuvaavassa sarjassa viehätti omaperäinen aihevalinta ja jäntevä toteutus. Kaikki kuvat liittyvät täydellisesti toisiinsa, niin aiheen kuin värimaailman ja muotokielensä kautta. Tekninen toteutus on osuva ja erityisesti maiseman käsittely eroaa edukseen erilaisuudellaan ja muu-kuva poikkeaa mielenkiintoisesti tuotekuvamaisuudessaan muusta tarjonnasta. Voisi pärjätä hienosti myös puhtaiden dokumenttikuvien sarjassa. Jos pitäisi parilla sanalla kuvata, sanoisin että ammattimaisen tyylikäs, hiottu, tosin viileä kokonaisuus.
III palkinto
Miettinen Eeva-Liisa: Kalastaja ja varikset
Mietin pitkään tätä kuvasarjaa: kunniamainintoihin vai palkittuihin. Kolmannelle tilalle tämän hiljaisen sinisen, punaisella muoviämpärillä höystetyn kuvasarjan nosti yhdenmukaisuus, viipyilemättömyys ja yksinkertainen konstailemattomuus. Kuvaaja on seurannut aidon dokumentaristin lailla kohdettaan ja sommitellut draaman lakien mukaisen kokonaisuuden. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juttu hiljaa hiipien alkaa toimia ja saa eläytymään hetkeen, hahmoon ja tilanteeseen. Voisikohan tätä sanoa jonkinlaiseksi kuvalliseksi arjen runoudeksi.
IV palkinto
Mari Hirsikallio: Harrastus
Kahden vaaka- ja yhden pystykuvaotoksen rytmi toimii hyvin. Valonkimmellys läheltä kuvattujen epätarkkaan liikkeeseen vangittujen perhoa sitovien käsien peukalonkynnellä, toistuu veden aalloilla ja saaliin suomuilla. Hirsikallio tavoittaa hiljaisemman ja pienimuotoisemman liikkeen avulla samankaltaisia tunnelmia: mielen liikettä, kuin voittajakuvasarjassaan. Kuva ei ole vain kuva vaan tiukkaan pakattu tarina, jota voi keriä kykynsä mukaan hiljalleen auki. Hauskaa leikkiä sommittelulla ja valolla, rajauksilla ja tarkennuksilla, muttei itseisarvoksi asti.
V palkinto
Tabermann Tarja: Tunnetko sähkön välillämme
Tunnen. Johtuuko se sitten siitä, että kuulun itsekin kuvasarjassa hauskan humoristisesti esitettyyn kohderyhmään vai mistä, mutta Tabermanin keski-ikäisten hikisesti rockbändin tahtiin jumppaavien naisten tuntoihin on helppo eläytyä. Unelmilla on siivet. Ehkä maiseman käsitettä jouduin tämän kuvan palkintosarjaan nostaessani eniten venyttämään. Aluksi sarja tuntui ehkä liiankin tavanomaiselta, eikä se mitään poikkeuksellista oivallusta sisälläkään. Mutta kas, homma toimii ja viesti välittyy. Aina ei tarvitse enempää.
Kunniamaininnat satunnaisessa järjestyksessä:
Jukka Ahti: Autiotalo
Yksityiskohtien hahmottaminen ja esiin nosto, reilusti korostetut kuvakulmat ja rohkeat rajaukset, jotka eivät noudata aivan perusestetiikkaa mutta toimivat kontekstissaan. Tiivis tunnelma.
Jukka Ahti: Aamu Sissonsuolla
Tämä kuvasarja oli pitkään ihan ykkössuosikkieni paikalla, eikä se suinkaan pudonnut sieltä pois sen vuoksi että olisi alkanut vaikuttaa heikommalta, muutamat muut vain kasvoivat enemmän kiinni. Kolmen laadukkaan, kiinteästi toisiinsa liittyvän kuvan sarja, jossa on selkeä kuvakerronnallinen yhteys toisiinsa ja mukavaa huumoria. Palkintoainesta luontokuvasarjaan.
Bosse Boström: Ice
Boströmin ”jääukot” on toimiva kokonaisuus. Valon leikki jäälohkareilla on makeaa kuin sokeri. Erityisesti pidän kuvaajan kyvystä hahmottaa inhimillistyviä muotoja luonnon muovaamassa materiassa.
Pakkanen Virve: Lappi
Virve Pakkanen tuikkaa piikin romanttisen myytin varjelijoiden lihaan. Pakkasen pinnalta siloisissa Lapin kuvissa on säröjä: kolttapukuun puettu mies polttaa tupakkaa, vene vuotaa ja hyttyssavut kirvelevät nuotiolla istuvien silmiä. Kuvien kiiltävä pintataso ja ironiset syvämerkitykset ovat herkullisessa ristiriidassa, siitä pisteet.
Matti Pukki: Majakkasaari
Muotokielen yhtäläisyys on tämän kuvasarjan vahvuus. Ehkä se on jopa hitusen osoittelevaakin. keskimmäisen kuvan kohdalla mietin, onko majakan ja lentävän linnun pitkäkaulaisuutta korostettu siinä turhaan kahteen otteeseen ajopuun hahmossa ja maakannaksen muodossa? Yksinäisyys kurottuu kuvissa kohti.
Vedokset:
1. Taiteilua puosuntuolilla, Häkkinen Lars, Kymen Kamerat ry
2. Syksy, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
3. Gate, Pukki Matti, Kymen Kamerat ry
4. Renkaita, Seppälä Antti, Loviisan Kameraseura ry
5. Puukko, Salonen Kalle, Kymen Kamerat ry
6. Tuuli, Hanski Antti, Kymen Kamerat ry
6. Tervanuittovene, Hirsikallio Mari, Kymen Kamerat ry
6. Kybällä, Leppänen Janne, Kymen Kamerat ry
6. Tuonelan portti, Leppänen Janne, Kymen Kamerat ry
6. Pelto, Seppälä Antti, Loviisan Kameraseura ry
Tuula Huittinen 25.11.2008:
Ensiksikin täytyy todeta, että on hieman outoa, että minä joka julkisesti olen liputtanut subjektiivisen tulkinnan puolesta ja usein myös kyseenalaistanut taiteen kilpailuttamisen, olen valitsemassa valokuvakilpailun voittajaa. Koska taiteen asettaminen paremmuusjärjestykseen puhtaan objektiivisesti on mielestäni todellakin mahdotonta, päätin reilusti ottaa kriteereikseni seuraavat:
– kuvan on saatava minussa aikaan jokin reaktio
– kuvan on herätettävä uteliaisuuteni
– kuvan on ylitettävä tavanomainen jossakin elementissään: sommittelussa, värissä, muodon hallinnassa.
– kuvan ei tarvitse välttämättä olla oikeaoppisen hyvä valokuva.
Niinpä moni todella hyvä, terävä, upeasti valaistu työ tai esteettinen muotokuva, täydellisen pyöreä kuutamo tai poikkeuksellisen oivaltavaakin näkemystä sisältävä kuva siirtyi syrjään valintaprosessin edetessä. Valitut kuvat eivät ole ehkä kuvavalikoiman objektiivisesti (?) parhaita, ne ovat tässä valintaprosessissa valikoituneita parhaita. Yleisesti ottaen kuvien taso oli mielestäni muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin korkea. Vaikkei se varsinainen arviointikriteeri olekaan, muotoilijan perfektionistisin silmin kiinnittäisin kilpailijana jatkossa huomiota esitystekniikkaan. Kannattaa pistää muutama euro likoon kunnon paperiin, oikean väriseen passe partoutiin, mikäli sellaista käyttää, ja hyvään tulosteeseen: joissakin kuvissa jäi hämäräksi olivatko puutteet kuvan teknisessä laadussa kiinni otoksesta vai tulostimesta.
I palkinto
Lars Häkkinen: Taiteilua puosun tuolilla.
Häkkisen kuva päätyi pitkän pohdinnan jälkeen ykköseksi siksi, että siinä oli lähes kaikki toivomani elementit ja erityisesti voimaa, liikettä ja väriä. Sen yllätyksellisyys piili ehkä intensiivisessä punaisessa värissä, joka visualisoi kuvassa olevaa pysähtynyttä dynaamista liikettä, joka tuntuu voivan jatkua minä hetkenä tahansa. Puosun tuolin heijastama ristin varjo symbolisoi miehen työtä, siihen sisältyvää uhkamomenttia sekä kaiken näennäisen voiman haurautta ja särkyvyyttä tässä epävakaassa maailmassa. Kuva sai minut myötäelämään ja jännittämään mukanaan.
II palkinto
Hirsikallio Mari: Syksy II
Mari Hirsikallion Syksy II on visuaalisen harmoninen ja kaunis, graafinen lähikuva paikasta, jota yleensä kuvataan kaukaa. Poikkeuksellisen läheltä otettu kuva muuttaa Merikeskus Vellamon seinän taideteokseksi, jonka sisältöä alkaa automaattisesti pohdiskella ja tulkita ihan uudella tapaa. Upea heijastus edessä olevaan vesialtaaseen jatkaa maalauksellista vaikutelmaa.
III palkinto
Matti Pukki: Gate
Matti Pukin Gate, Portti, kertoo muutamalla elementillä kokonaisena tarinan ja saa ainakin minut hiipivän goottilaisen kauhutunnelman valtaan. Niukka väritys, tehokas alakulmasta ylös suuntautuva kuvakulma, valonpilkahdus portin metallipinnassa, pyörteillen liikkuva usva…hrrr…kylmä kauhu hiipii selkäpiihin, enkä taida edes uskaltaa ajatella mitä tapahtuu seuraavaksi… Mielikuvitus käy ylikierroksilla.
IV palkinto
Antti Seppälä: Renkaita
Seppälän Renkaita on malliesimerkki siitä, kuinka taitava kuvaaja katsoo maailmaa muotoja hakevin silmin: kuvaaja on nähnyt kahden tutun, mutta toisistaan tyystin poikkeavan orgaanisen ja epäorgaanisen elementin yhtäläisyydet. Ruostuvan rautaisen kettingin poimussa etenevä karvainen toukka toistaa värissään ja kierteelle kiertyneessä kehossaan kettingin muotoa ja väritystä. Toukka on pehmeä ja karvainen mutta niinpä alkaa olla ajan patinoiman ketjun kova pinta karhentuneen ja pehmeyttä tuovan ruostematon peitossa. Näin juuri pitää nähdä. Viis siitä, että ehkä tarkennuksissa olisi miettimisen varaa.
V palkinto
Kalle Salonen: Puukko
Kalle Salosen tyylipuhdas Puukko siivilöityi voittajaviisikkoon yksinkertaisuutensa, minimalistisen rytmityksensä, kuvaajan varjon oivaltavan käytön ja niukan mutta ansiokkaasti teemaa korostavan värin vuoksi. Tämä on todennäköisesti sellainen kuva, joka hiipii hitaasti kyytiin, mutta ei hevin putoa mielestä pois.
Kunniamaininnat satunnaisessa järjestyksessä:
Janne Leppänen: Kybällä
Leppäsen Kybällä-kuvassa artisti vetää soolonsa tosiaan niin kybällä, että meikätyttö melkein heittää pikkuhousut lavalle. Kuvaaja on saanut vangittua melko tavanomaiseen rockkukko-otokseensa niin paljon energiaa, että vapisuttaa. Sommittelullisestikin kaikki elementit, tulipallo ja uhittelevat rocksarvet ovat juuri siellä missä pitääkin. Missähän on seuraava keikka?
Hirsikallio Mari: Tervanuittovene
Mukana olevista lintu- ja luontokuvista Hirsikallion Tervanuittovene ei ole paras, eikä tarkin: mutta kuvana se on hellyttävän humoristinen ja inhimillistää laskutelineillään jarruttavan lokin niin vastustamattomaksi, että katsoin sen kunniamaininnan arvoiseksi. Kuvassa on sitä kaipaamaani draaman tuntua.
Antti Seppälä: Pelto
Seppälän Pelto oli suosikkejani alusta asti poikkeuksellisen värinsä ja kaarevien, kutsuvien muotojensa vuoksi. Näin Ihmemaa Ozin Smaragdikaupungin kimmeltävän vihreän niityn takana. Kuvan putoaminen viiden parhaan joukosta johtui ehkä siitä, että pitempään katseltuna se alkoi yhä enemmän tuntua liian tutulta, jotenkin tietokoneen taustakuvamaiselta. Mutta mainintansa se on poikkeuksellisen vahvasta väristään ja puhtaan rytmisesti eteenpäin kuljettavasta lainehtivasta viivasommittelustaan ansainnut.
Janne Leppänen: Tuonelan Portti
Vaikka huomaankin valinneeni yllättävän monta veteen ja veden teemoihin liittyvää aihetta en voi hylätä Leppäsen Tuonelan porttia, joka aluksi tuntui minusta jotenkin tavanomaiselta jäähilekuvalta. Avannossa piilevä outojen värien kaukainen kimallus ei kuitenkaan jätä rauhaan vaan saa haluamaan kurkistamaan syvemmälle Haadeksen valtakuntaan: liekö siellä värivalot ja liukas lattia, vai tulenkajoko veden kalvon alla lähettää liekehtiviä signaalejaan. Kuva ei sittenkään ole tavanomainen.
Antti Hanski: Tuuli
Hanskin Tuuli on epätavallisesti rajattu kuva, joka sisältää kutkuttavan tarinan. On myrsky. Se on selvää, tuulen tuntee kasvoillaan. Joku on tullut juuri veneellä ja pysäköinyt sen kuvan oikeaan alalaitaan. Mutta kuka? Ja kuka on pudottanut tuon pilkkeen kivelle? Miksi noin kiireessä, tuulenko vuoksi? Itse asiassa juuri tuo pieni halonkappale, puupilke, ehkä sattuma kuvan etualalla alareunassa herättää uteliaisuuteni ja kiinnostukseni siinä mittakaavassa, että haluaisin ehdottomasti tietää kuka, miksi ja mitä seuraavaksi tapahtuu? Kuva ja sen ulkopuoliset tapahtumat eivät jätä mielikuvitustani rauhaan. Ja mielikuvitukseni pitää kysymyksistä kiusanteosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)